Miten tyttökoulu Agran slummiin syntyi?
- agrankoululaiset
- Oct 3
- 7 min read
Koulumme täyttää tänä vuonna 15 vuotta. Tässä on sen syntytarina.
Joulukuussa 2009 ryhmä suomalaisia matkusti hääjuhlaan Agran kaupunkiin Intiassa. Silloin kukaan matkalaisista ei vielä tiennyt, että matka olisi alkusysäys slummiin perustettavalle tyttöjen koululle.
Kyllähän Intiassa köyhyyttä oli, sen suomalaiset vieraat tiesivät. Kiertokävely slummissa oli kuitenkin silmiä avaava. Matkalaiset näkivät köyhyyden kaduilla.
Palattuaan kotimaahan ryhmässä syntyi ajatus auttaa. Erityisesti huolissaan oltiin tytöistä, jotka monessa köyhässä perheessä jäivät ilman huolenpitoa ja koulutusta.
Tytöt pyrittiin naittamaan mahdollisimman aikaisin. Ajatus ärsytti tasa-arvon eteen Suomessa työskennelleitä vierailijoita. Heistä tuntui, etteivät tytöt saaneet edes mahdollisuutta.
Matkalaiset pohtivat, että koulutus oli tytöille erityisen tärkeää. Siltä istumalta hankkeen puuhanainen, Pirkko Hellsten, lähti perustamaan yhdistystä, jonka tavoitteena oli koulun perustaminen tytöille slummiin.
Agran koululaisten ensimmäiseen hallituksen jäseniksi tulivat hänen lisäkseen Pirkko Kotila, Reetta Nousiainen, Lotta Tuohino ja Johanna Korhonen.
Intian matkalaisia, kuvassa vasemmalta Pirkko Kotila, Matti Mielonen, Johanna Korhonen, Reetta Nousiainen, Riitta Rautiainen ja Lotta Tuohino.
Suomalaisten ei ollut mahdollista perustaa koulua Intiaan ilman viranomaisten lupaa. Tarvittiin intialainen kumppani ja tarvittiin myös itse koulurakennus. Sen olisi hyvä sijaita slummissa, jossa tulevat oppilaatkin asuivat perheineen.
Siitä, että koulu saatiin perustettua, saadaan paljolti kiittää Intian tapahtumia 1947.
Isoisän perintö
Agran koululaiset -yhdistyksen koordinaattori Jasvinder ”Vicky” Singh valaisee tapahtumia. Juuri hän kierrätti suomalaisia Agran slummissa häähumun lomassa.
Vickyn isä Balbir Singh asui lapsena siinä osassa Intiaa, joka Intian itsenäistyessä ja uskontojen välirikon tuloksena erotettiin omaksi valtiokseen, Pakistaniksi. Muiden sikhien tavoin perhe pakeni Intian puolelle sekasorron vallitessa. Puolin ja toisin ihmisiä tapettiin muslimien paetessa Pakistaniin ja hindujen ja sikhien Intiaan.
”Isän perhe oli hyvin köyhä. Heillä ei ollut ruokaa ja he melkein juoksivat Pakistanista rajan yli Intiaan, mikä oli hyvin vaarallista”, Vicky kertoo.
Intiassa Singhit saivat valtiolta pienen asunnon. Elantonsa he ansaitsivat alussa muun muassa myymällä ilmapalloja. Myöhemmin perheen elinolot kohenivat, etenkin kun Balbir sai suoritettua insinöörin tutkinnon.
Balbir aloitti jo varhain hyväntekeväisyyden, mikä ihmetytti muuta perhettä.
”Olin lapsesta nähnyt, miten isä halusi auttaa köyhiä. Ihmettelin sitä ja myöhemmin kysyin asiaa häneltä”, Vicky kuvailee.
Selvisi, että traumaattiset tapahtumat ja perheen pako Intiaan olivat saaneet jo isoisä Dhyan auttamaan muita ja jakamaan vähästään. Dhyan esimerkiksi tuki köyhiä perheitä, joiden lapset kävivät koulua kotonaan. Saman toiveen hän oli esittänyt pojalleen Balbirille.
Balbir seurasi isänsä tahtoa ja perusti mm. lastenkodin slummiin. Hyväntekeväisyyttä varten hän perusti yhdistyksen, Chaudhary Welfare Societyn.
Oli varsin luonnollista, että kun slummivierailusta ärsyyntyneet ja sitä myötä voimaantuneet suomalaiset halusivat perustaa koulun tytöille, kumppaniksi tuli Balbirin perustama yhdistys. Balbir Singh oli Pirkko Hellstenin hyvä ystävä Intiassa.
Balbir Singh ja Pirkko Hellsten sekä koulun ensimmäisiä oppilaita Agrassa.
Intialainen kumppaniyhdistys hoiti asiaan liittyvät luvat viranomaisilta sekä koulurakennuksen vuokraamisen. Suomessa Agran koululaiset -yhdistyksen hallitus alkoi kerätä koululle kummeja.
Koulun ensimmäinen vuosi
Tyttöjen hyväntekeväisyyskoulu avattiin 5. heinäkuuta 2010. Oppilaina oli 19 tyttöä. Heidät oli saatu kertomalla perheille, että kouluun oli mahdollista päästä.
Suomen yhdistyksen perustaja ja puheenjohtaja Pirkko Hellsten vieraili paikan päällä Intiassa elo-syyskuussa.
”Lapset ovat 4-9-vuotiaita. Tarkkaa tietoa meillä ei heidän iästään ole, sillä kenelläkään heistä ei ole syntymätodistusta,” Pirkko kirjoitti palattuaan Suomeen.
”Osa lapsista on paljon ikäistään pienikokoisempia ilmeisesti huonon ravitsemuksen ja hoidon puutteen takia. Lapsilla oli kuitenkin kaikilla siistit, lahjoituksina saadut vaatteet yllään ja sandaalit jaloissaan.”
”Neljä pienintä lasta ei pystynyt seuraamaan opetusta ja myös opettaja oli samaa mieltä. He eivät olleet vielä koulukypsiä ja lähetin heidät koteihinsa odottelemaan pari vuotta lisää, jolloin voivat palata takaisin.”
Ensimmäinen opettaja Seema Hirvani ja keittäjä Preeti Diwakari sekä oppilaita.
Kuvia ensimmäisiltä kymmeneltä vuodelta, mm. kouluretki ja Intian itsenäisyyspäivä.
Opettajaksi valittu Seema Hirvani oli kahden pikkutytön äiti, joka sai ”työt sujumaan ja valloitti iloisuudellaan oppilaat nopeasti”. Hän opetti intialaisella metodilla, jossa lapset toistivat kuorossa opettajan lausumia asioita.
Työskentelyolosuhteet luokkahuoneessa eivät aluksi olleet kummoiset.
”Koulussa on yksi luokkahuone, jossa on punamustaraitainen iso matto keskellä ja lapset istuvat sen päällä. Opettajalla on pieni pöytä, muita huonekaluja ovat kolme tuolia. Opetuksessa käytetään seinätauluja, oppikirjoja ja vihkoja,” Pirkko kirjoitti.
”Kaikki ovat kirjoittaneet kirjaimia sekä hindiksi että englanniksi vihkoihinsa ja isommat lapset jo sanojakin. Myös numeroita he ovat kirjoitelleet ja vanhemmat lapset pieniä laskutoimituksia. Lapset ovat aivan innoissaan eri peleistä ja palloleikeistä. Muutenkin he ovat todella innostuneita oppimaan, heidän silmänsä ihan loistavat oppimishalusta!”
Alusta saakka koulu on tarjonnut lapsille kouluaterian, sekä myös koulukuljetukset ja terveydenhoidon.
”Käyntini aikaan osui myös useita uskonnollisia juhlia, jolloin lasten vanhemmat lähtivät kotikyliinsä jopa viideksi päiväksi ja ottivat lapsensa mukaan. Lapsille annetaan kaikki perusrokotukset terveyssyistä vasta monsuuniajan jälkeen. Ruokailu koulussa sujui rauhallisesti. Ennen ruokailua lapset menivät jonossa käsien pesulle. Ruoka syödään koululla intialaisen tavan mukaan käsin. Lapset istuivat lattialla ja odottivat kaikki kiltisti ruokaansa teräslautasille. Ruoka on kasvisruokaa, chapatileipää ja riisiä, juomana on vettä.”
”Koulun alussa lapset ahmivat nälkäisiin vatsoihinsa ruokaa valtavat määrät, mutta nyt tilanne oli tasaantunut. Heille tarjottiin myös lisää ruokaa. Kaikki lapset on jo madotettu. Kun ruoka oli syöty, lapset nousivat kaikki yhtä aikaa ja kiittivät kauniisti ruoasta. Sen jälkeen he taas pesivät kätensä. Koulun varsinaiset avajaiset pidettiin 10.9.2010 ja silloin nostimme koululla Intian ja Suomen liput salkoon liehumaan. Voi sitä lasten riemua, kun he saivat pienoisliput ja huiskuttivat niitä.”
Kun Pirkko Hellsten muutaman kuukauden kuluttua vieraili uudelleen Intiassa, koulu näytti toimivan hyvin.
”Lapset olivat selvästikin voimistuneet viime käyntini jälkeen. Varmaankin heidän saamansa hyvä kouluruoka on jo tehonnut. Oppilaat, opettaja ja keittäjä olivat kaikki aivan innoissaan tulostamme. Oppilaat palasivat halusta päästä näyttämään, mitä kaikkea osaavat. He olivat tehneet paperille kirjain kirjaimelta koulun nimen ja ripustaneet ne ylös koulun seinälle. Lisäksi he olivat tehneet ihan oikeannäköisiä ensiaputarvikepakkauksia styroxista, kangaspaloista ja pahvista. He olivat todellakin edistyneet valtavasti.”
”Kaikki lapset olivat valmiita esiintymään luokan edessä leikkien opettajaa ja muut toistivat loruja ym. perässä. Hienosti meni! Ja tanssista sekä musiikista he pitävät edelleen valtavasti. Veimme koululle sähkökäyttöisen pianontapaisen soittopelin, jota he sitten lauantaisin voivat soittaa. Kaikki lapset, opettaja ja keittäjä saivat hammasharjan ja opetimme heille sen käytön, opettaja toimi hyvänä tulkkina. Liikenneopetusta annoimme myös sekä jaoimme kaikille heijastimet. Se oli lapsista tosi mieluista. He tulivatkin seuraavana päivänä heijastimineen koululle. Se oli hyvä, sillä saimme uudestaan opettaa heijastimen ripustuspaikan. Lasten on vielä opittava tuntemaan oikea ja vasen, jotta voisivat liikkua mahdollisimman turvallisesti kaduilla varsinkin pimeän aikana.”
”Koululla kaikki toimii siis hienosti. Lapset pitävät koulusta niin valtavasti, että jotkut vanhemmat olivat lähettäneet koululle pari ylimääräistäkin lasta kuultuaan käynnistämme. Miltei jokaisella lapsella oli flunssa, nuhaa ja yskää sekä silmätkin näyttivät osalla sairailta. Siellä oli juuri vaihtunut monsuuniaika talveen ja silloin kaikki Intiassa yleensä sairastavat. Kyllä meillä on paljon tehtävää heidän kanssaan. Kaikki oppi menee hyvin perille, kun sen kertoo hauskasti. Esim. heijastinasiaa opettaja edisti ihan vahingossa, kun hän ripusti heijastimen lähes keskelle peppua ja sanoin hänellä olevan pupujussin häntä. Kyllä kaikilla oli hauskaa! Opettaja on niin valtavan iloinen, ja nauroi makeasti asialle. Ja lähtiessämme hän vuodatti kyyneleitä kutsuen minua äidikseen! Se on suuri kunnianosoitus Intiassa!”
Koulun vakiintuminen slummissa
Ensimmäiset vuodet koulu toimi alakouluna, jossa oli viisi luokkaa. Sitten Intian viranomaiset ehdottivat opetuksen laajentamista 9. luokkaan ja oppilaiden jakamista kahteen ryhmään. Tähän yhdistyksissä suostuttiin ja se merkitsi oppilasmäärän lisäämistä.
7.7.2015 koulu laajeni ala- ja yläkouluksi. Entisistä oppilaista 14 siirtyi yläkouluun ja alakouluun otettiin uudet 24 daliti-tyttöä. Samassa yhteydessä koulu muutti toiseen rakennukseen.
Iso parannus oli, kun koululle saatiin vuonna 2021 suomalaisten lahjoittamana oma koulurakennus aiempien vuokratilojen sijaan. Suomalaiset lahjoittivat koululle myös porakaivon, mikä oli vesipulan vaivaamassa slummissa iso asia.
Uusi koulurakennus saatiin 2021 laajentamalla jo olemassa olevaa rakennusta.
Välillä koulu on jouduttu sulkemaan monsuunisateiden vuoksi. Sadekautena läheinen Yamuna-joki tulvii, jolloin talot jäivät veden saartamiksi ja katujen kuoppaiset ja roskaiset tiet muuttuivat valtaviksi kuralammikoiksi. Slummissa kodit ovat pimeitä, kosteita ja riskialttiita ihmiselle jo pelkästään hygienian puutteen takia. Asukkaat Agran slummissa sairastelevat. Erityisen ikävä oli herkästi tarttuva ja kivulias silmätulehdus.
Tänäkin syksynä kumppaniyhdistys on huolehtinut useamman perheen siirtämisen pois tulvaveden valtaamista kodeista. Lisäksi se on jakanut hädänalaisille perheille ruokapaketteja ja malarialääkkeitä. On hyvä, että koululla on terveydenhuoltosopimus. Oppilaiden terveys on ollut alusta alkaen tärkeä asia.
Monsuunin aiheuttama tulva vaivasi slummialuetta tänäkin vuonna.
Koronavuosina hintojen noustessa perheitä autettiin mm. ruokajakeluin. Myös suomalaiset lahjoittivat runsaasti varoja helpottamaan perheiden ahdinkoa slummissa.
Jasvinder Singh on nähnyt koulun toiminnan koko sen 15 vuoden olemassaolon ajan. Hän on Balbirin poika, joka on muuttanut Suomeen ja pitänyt yhteyttä koulun asioissa Intian ja Suomen välillä. Miten koulu on hänen mukaansa muuttunut?
”Opetus on muuttunut. Nykyisin koulussa on yliopiston kouluttamat opettajat, mitä alussa ei ollut. Hyvän opettajan Intiassa saa, kun koululla on hyvä maine”, Vicky kertoo.
”Lisäksi olemme onnistuneet osoittamaan, että koulu takaa tytöille paremman elämän. Se tekee tytöistä myös vanhempien silmissä arvokkaampia. Vanhempien ei esimerkiksi tarvitse maksaa sulhasen perheelle myötäjäisiä, kun koulutettu tyttö menee naimisiin. Tytöt ovat itsenäisempiä.”
Kuvia viideltä viimeiseltä vuodelta. Opettajina toimivat Chanchal Rani (ylärivin kuvassa vasemmalla) ja Meena Verma. Oppilailla on koulua myös lauantaisin, jolloin voi olla esimerkiksi joogaa. Alaluokkien oppilaat kuljetetaan kouluun yhä useammin autolla riksan sijaan. Kouluun on hankittu tietokoneita, mutta perinteiset ompelukoneet pitävät edelleen pintansa.
Koulutus on muuttanut tyttöjen arvostusta slummiyhteisössä, jonka Vicky totesi vieraillessaan vuoden vaihteessa Agrassa.
”Sukupuolten tasa-arvo on edennyt slummissa. Tytöt ovat nyt samalla viivalla poikien kanssa, kun aiemmin poikia pidettiin parempina. Se on vaikuttanut myönteisesti myös tyttöjen itsetuntoon”, Vicky kertoo.
Suuri osa koulusta valmistuneista tytöistä on jatkanut opintojaan lukiossa, oppisopimuskulutuksessa ja yliopistossa. Heidän elämänsä on muuttunut perusteellisesti.
Pooja ja Radha ovat 2019 koulusta valmistuneita oppilaitamme, jotka ovat edenneet jatko-opintoihin ja valmistuvat tänä vuonna.
Kummit ovat edellytys tarinan jatkumiselle. Nykyisin koululla on Suomessa kummeja reilu 60. Heidän lisäkseen koulua tukevat suomalaiset kannatusjäsenet, kertaluontoiset lahjoittajat Suomessa ja Intiassa, sekä Balbir Singhin johtama intialainen kumppaniyhdistys, joka vastaa kolmanneksesta koulun kuluista.
”Mitä parempaa voisi olla kuin auttaa intialaisia tyttöjä käymään koulua?”
Maija Keinänen on ensimmäisiä Agran koululaisten kummeja. Hänelle oli tärkeää, että yhdistyksen toiminnassa oli pitkän tähtäimen tavoite, lapsen koulunkäyminen ja että tytöt saavat käydä koulua. Hän on itse opettaja.
”Minulla oli luottamus, että kun tyttö kouluttautuu, hän voi muuttaa itseään ja ympäristöään paremmaksi”, Maija kertoo.
Hän on nähnyt omassa suvussaan, miten tärkeää tytön kouluttaminen on hänen tulevan perheensäkin kannalta.
Tieto koulusta tuli hänelle kuoroharrastuksen kautta, kun kuorokaveri kertoi asiasta ja pyysi kummiksi. Maijalla oli jo aiempaa kokemusta kummitoiminnasta pakolaisleirin lasten hyväksi. Myös ugandalaispojan koulunkäynnin hän oli rahoittanut osana kummirinkiä.
Maija kertoo olleensa heti valmis tukemaan tyttöjä.
”Mitä parempaa voisi olla kuin auttaa intialaisia tyttöjä käymään koulua?”
Maija on nähnyt kummien määrän kasvun Agran koululaisissa. Yhdistys ei ole mainostanut eikä käyttänyt ”feissareita”, vaan uusia kummeja koulu on saanut lähinnä lähipiiristä ja tuttavista, kun sana on kulkenut suusta suuhun. Hänenkin lähipiiristään kummeja on löytynyt jo yhden käden sormien verran.
Viidentoista vuoden aikana pieni koulu Intian Agrassa on onnistunut rakentamaan kymmenille tytöille portaat parempaan elämään.
Kiitos kaikille, jotka ovat olleet mukana auttamassa tyttöjä kouluun!
Lotta Lehmusvaara
vapaaehtoinen ja kummi
Lähteenä on käytetty Pirkko Hellstenin blogikirjoituksia sekä Pirkko Kotilan Lapsen Maailma-lehteen 12/2010 kirjoittamaa artikkelia Kouluun!
Kuvat Agran koululaiset ry
Kiitos kun luit tämän kirjoituksen! Hyvää syksyn jatkoa Sinulle!
Comments