Intialainen kauhistus - vessa

Intialaisia ihmisiä on yli miljardi, mutta vain murto-osalla on käytössään edes niin sanottu intialainen vessa. Useimmat kylissä asuvat ihmiset tekevät tarpeensa kotinsa lähistölle, kaupungeissa ihan talojen seinustoja pitkin kulkeviin likaojiin tai teiden ja katujen varsilla oleville joutomaille. Ei tule sellaista päivää, ettei näkisi ihmisiä tarpeillaan. Intiassa vessahygienia ja wc-asiat kaikkineen ovat käytännössä tuntemattomia. Yhteistä ymmärrystä siitä, että asioita pitäisi parantaa, ei ole. Naisetkin käyvät epämiellyttävissä vessoissa hienot kiiltävät sarit päällään, ja on vaikeaa ymmärtää, miten he selviävät sieltä siistinä ulos. Minne he laittavat laukkunsa tai huivinsa, kun vessojen seinillä ei ole yhtään koukkua, naulaa ei aina edes ovenkahvaa ja lattia on märkä! 

 

 

1/4

Eurooppalaiselle intialaiset vessat ovat varsin kauhea kokemus. Ne ovat usein erittäin epäsiistejä, märkiä ja pimeitä kopperoita, joihin ei tule vettä vaikka hanoja olisikin. Jos vessa on vedellä huuhdeltavaa mallia, saattaa koko systeemi kuitenkin olla rikki ja vesisäiliö roikkua nojaten seinään.

Kaupungeissa kodeissa, kaupoissa, yrityksissä ja yleisissä käymälöissä miltei aina vessa on ns. lattiamalli. Tämä tarkoittaa posliinista pitkulaista rengasta, jossa jaloille on omat paikkansa ja reikä altaan toisessa päässä. Länsimaiseen pyttyyn tottunut ei keksi edes, mitenperin siinä kykkisi.

 

Kaikkialla vessoissa on yleensä lattianrajassa vesihana ja sen alla esimerkiksi vanha kurkkupurkki pesua ja huuhtelua varten. Yleisissä käymälöissä esimerkiksi juna- ja linja-autoasemilla saattaa joutua tekemään tarpeensa pelkälle hieman kaltevasti rapatulle lattialle, jossa on vain pikku ojasyvennys jonkun seinän kohdalla sekä pieni reikä ulos. Siellä on heitettävä vettä usein hyvinkin likaisella astialla lattialle ja tarpeet kulkeutuvat ulos reiästä. 

Joskus saattaa joutua tilanteeseen, jossa naisillekin on oma avoin osastonsa. Kaikissa vessoissa ei ole valaistusta, eikä ovea saa sisäpuolelta lainkaan kiinni, ei edes hakasysteemillä. Raoista kurkkivat iloiset, uteliaat katseet. Lattiat ovat miltei aina märät, koska vessapaperia ei käytetä, vaan vedellä suoritetaan alapesu tarpeiden jälkeen. Välillä ei ole vettä, usein ei käsienpesupaikkaakaan. Tai sitten vesi on ulkona avoimessa astiassa, jossa kelluu kuolleita hyönteisiä. Pesujen jälkeen ei tarvitse kuivatella, koska aurinko ja lämmin ilma tekevät sen. Talvella sitten on huonompi juttu, kun joutuu kulkemaan pesujen jälkeen märissä housuissa. Intialaiset naiset kuivaavat kädet usein tunikan helmaan tai huiviinsa. 

 

Opetamme koulussa lapsille vessahygieniaa. Koulumme yläkerran kattoterassilla on perusintialainen posliinireunusvessa, jossa lapset käyvät tarpeillaan. Kaikille oppilaillemme on opetettu, miten vessassa toimitaan hygienisesti. He kaikki osaavat käydä itse hoitamassa asiansa ja pestä kädet käynnin jälkeen. Tytöt pyytävät kauniisti ensin opettajalta luvan käydä vessassa. 

 

Pirkko Hellstén

Soita meille:

+358 44 535 7072

Osoitteemme: 

Puutarhakatu 11 B 61, 20100 Turku

© Agran koululaiset ry 2013,  Created with Wix.com

          Agran koululaiset ry:n Y-tunnus 3069873-7

  Rahankeräyslupa RA/2019/104 on voimassa 31.8.2021 asti.